Kaupunginhallitus
Pöytäkirja 11.08.2025/Pykälä 238

Asianumero 299/11.00.02/2025

Kaupunginhallitus 11.08.2025 § 238

§ 238

 etunimi.sukunimi@espoo.fi

 Puhelinnumero 09 816 21

Päätösehdotus Esittelijä

 Kaupunkiympäristön toimialajohtaja Isotalo Olli

Käsittely 

Päätös

Selostus 

  Valtuustoaloite

Henna Kajava ja Päivi Puntila sekä 25 muuta valtuutettua ovat jättäneet 20.1.2025 valtuustoaloitteen latvuspeittävyyden mittarin käyttöönottamiseksi kaupunginosatasolla Espoossa.

Aloitteessa todetaan, että latvuspeittävyys indikoi kaupungin viherverkoston toimivuutta. Se ohjaa säästämään lähiluontoa, kun kaupunkialuetta tiivistetään ja lisäämään puustoa alueille, joilla latvuspeittävyys on heikko. Latvuspeittävyyttä seurataan usein kaupunkitasolla, mutta sitä tulisi arvioida ja kehittää erityisesti kaupunginosatasolla, sillä ilmaston ääri-ilmiöt ja virkistyshyödyt ovat yleensä paikallisia. Aloitteessa tuodaan esiin, että latvuspeittävyys sisältyy mm. EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteisiin ja 3-30-300 -periaatteeseen. Kyseinen periaate merkitsee sitä, että jokaisen asunnon ikkunoista pitäisi näkyä vähintään kolme puuta, asuinalueen latvuspeittävyyden tulisi olla vähintään 30% ja lähimmälle viheralueelle tulisi olla matkaa enintään 300 metriä. Aloitteessa tuodaan lisäksi esiin eri kaupunkien latvuspeittävyyden tasoja ja tavoitteita sekä Suomesta että kansainvälisesti. Valtuutetut esittävät, että Espoo ottaa käyttöön latvuspeittävyyden indikaattorin ja asettaa vähimmäistavoitteet latvuspeittävyydelle sekä kaupunki- että kaupunginosatasolla.

  Vastaus valtuustoaloitteeseen

Puusto tuottaa kaupunkialueilla monia ekosysteemipalveluja, kuten lisää viihtyisyyttä, varjostaa ja viilentää ilmaa, sitoo ja haihduttaa hulevesiä ja sitoo ilman epäpuhtauksia. Latvuspeittävyyden merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä lämpötilojen kasvaessa ja rankkasateiden voimistuessa. Latvuspeittävyyden on todettu parantavan asukkaiden henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja tukevan luonnon monimuotoisuutta.

Latvuspeittävyyden ja asukkaiden terveyden suhde on tutkimusten mukaan useimmiten lineaarinen, eikä latvuspeittävyydelle ole osoitettu yksiselitteistä minimiarvoa, joka turvaisi asukkaiden hyvinvoinnin ja luonnon monimuotoisuuden. Latvuspeittävyyden kaupunkikohtaiset tavoitetasot vaihtelevatkin kansainvälisesti 20-60 % välillä.

EU:n ennallistamisasetuksen kaupunkiympäristöä koskevan artiklan tavoitteena on parantaa luonnon monimuotoisuuden lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumista. Asetuksen kohteena olevien kaupunkialueiden latvuspeittävyyden tulee säilyä yli kymmenessä prosentissa kaupunkien taajama-alueen pinta-alasta vuoteen 2030 asti. Vuodesta 2030 alkaen latvuspeitteisyyttä tulee kullakin kaupunkialueella kasvattaa kohti kunkin jäsenvaltion itse asettamaa, tyydyttävää tasoa. Suomessa käytettävät aineistot ja tyydyttävä taso ratkaistaan myöhemmin perustuen nyt laadittavana olevaan kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan, jonka on määrä valmistua 2027.

Latvuspeittävyyttä voidaan laskea useilla eri kaukokartoitusaineistoilla, jotka vaihtelevat tarkkuustasoltaan. Espoon kaupunkimaisen alueen latvuspeittävyys vaihtelee aineiston mukaan 38-60 % välillä. Espoossa säännöllisesti toistettujen aineistojen vaihtelut eri vuosien välillä ovat huomattavia. Aineistoihin liittyvät haasteet osoittavat, että eri menetelmillä lasketut arvot eivät välttämättä ole keskenään vertailukelpoisia esimerkiksi eri kaupunkien välillä, ja mahdolliset tavoitetasot tulee kytkeä tiettyyn aineistoon tai seurantamenetelmään.

Kaupunginosatasolla tarkasteltaessa tulee huomioida, että monilla Espoon asuinalueilla on sellaisia viheralueisiin liittyviä arvoja, joita latvuspeittävyyden lisääminen ei tue. Espoossa on esimerkiksi laadittu vuonna 2021 Espoon niittyjen ja avointen alueiden toimenpideohjelma, jossa on nostettu esiin avointen alueiden luontoarvojen merkitys kaupunkiluonnolle sekä niiden muodostaman verkoston tukeminen. Myös kulttuurihistoriallisesta, kaupunkikuvallisesta ja maatalouden näkökulmasta monet avoimet viheralueet ovat tärkeitä.

Toistettavalla aineistolla latvuspeittävyys on toimiva mittari puuston ja sen tuottamien ekosysteemipalvelujen seurantaan. Kaavoituksen ohjaamiseen se ei kuitenkaan ole toimiva työkalu, koska alueelliset ja kaupunkirakenteelliset lähtökohdat vaihtelevat. Asemakaavojen yhteydessä korttelialueiden kaupunkivihreän määrää ohjataan Espoossa syksyllä 2024 käyttöön otetulla viherkertoimella, joka painottaa muun muassa olevan puuston säilyttämistä ja uusien puiden istuttamista. Muita vastaavia kaavojen vaikutusten arvioinnin työkaluja, jotka ohjaavat turvaamaan ja lisäämään latvuspeittävyyttä, on kehitteillä esimerkiksi ARVO-hankkeessa.

Luontoviisas Espoo -tiekartassa on tunnistettu mittarit, joilla luonnontilaa ja sen kehitystä jatkossa Espoossa seurataan. Latvuspeittävyys sisältyy näihin mittareihin. Ennen mittarin käyttöönottoa tulee kuitenkin ratkaista, mitä aineistoa laskennassa käytetään. Mittarin kehittämisessä otetaan huomioon muun muassa aineiston tarkkuus ja toistettavuus. Samalla arvioidaan, millainen mittari ja aineisto soveltuu kaupunginosatasoiseen seurantaan.

Espoon taajama-alueita kokonaisuutena koskeva latvuspeittävyyden tyydyttävä taso asetetaan ennallistamisasetuksen toimeenpanon yhteydessä.

Päätöshistoria

Liitteet

Oheismateriaali

Tiedoksi